Aamulla soitimme jo etsijäkoirillekin, ja valmistelimme taas lähtöä etsintöihin, kun Kirkkonummen löytöeläintalosta soitettiin takaisin ja saimme kuulla, että Yego on jo edellisenä iltana viety taloon. Kyllä helpotus oli suuri, kun koira oli löytynyt ja kunnossa! Kotiin Yegon saimme kuitenkin vasta illalla, koska hakuaika oli klo. 17-19.
Yego oli todennäköisesti melko pian suunnannut matkansa jonkun talon pihaan. Siellä oli pihalle laitettu peuroille ruokaa, ja ahneena poikana se oli ilmeiseti mennyt aterioimaan. Talon asukkaat olivat antaneet Yegolle ruokaa, ja sehän oli tietysti heti ollut kaveri heidän kanssaan. Kehuivat hyvin kiltiksi koiraksi. Saattaa olla, että Yego olisi tullut takaisin, jos sitä ei olisi otettu kiinni, mutta hyvä näin, ainakaan mitään ei sattunut.
No onneksi tarinalla oli onnellinen loppu, mutta moista ei kyllä haluaisi kenenkään joutuvan kokemaan. Toivottavasti tämä oli vain kerran elämässä kokemus!
Ja sitten viime päivityksen jälkeen tapahtuneita vähän iloisempia asioita.
Robi täytti 11 vuotta toukokuussa
Tete 6 vuotta kesäkuussa
ja Yego 4 vuotta syyskuussa.
Tete pääsi kolmen vuoden kisatauon jälkeen osallistumaan Jarin kanssa Mikkelissä Kooikerhondje agilitymestaruuskisoihin ja voitti minimestaruuden. Eihän siellä montaa kilpakumppania ollut, mutta oli kiva nähdä, kuinka innokkaasti Tete meni radalla.
Myös Robi pääsi kilpailemaan uransa viimeisen agikisan samoissa kisoissa ollen hienosti medien 2.
Yego ei mestaruusradalta saanut tulosta, mutta sen sijaan Uudenmaan piirinmestaruuskisoista pronssia.
Teten ja Velmun pennut Eki, Giggs ja Eppe täyttivät elokuussa vuoden. Nopeasti aika menee, vastahan ne pallerot pentulaatikossa hyörivät.
Eki, Yego, Tete, Robi ja Iina mökillä. |
Giggs, Tete ja Iina |
Eppe, kuva Antti Lindvall |